The Ninety-Nines Finnish Section
Malmin lentokenttä
Yhdistys vieraili 11.2.2020 Malmin lentokentällä. Usealla naislentäjällä on oma tarinansa Malmin kentän vaikutuksesta omaan ilmailuun yhdistyksen 50 vuoden taipaleen aikansa. Yhteiskuvamme ja muutama tarina alla.
Yhdistyksemme jäseniä Malmin lentokentän tornissa 11.2.2020
Oma ilmailu-ura starttasi Malmilla -93. Silloin aloitin A2:n BF lennossa. Vieläkin muistan kristallin kirkkaasti ensimmäisen yksin lennon ja laskut 18:lle. Mahtava paikka!
Minä aloitin BF-lennossa lentämisen vuonna 1987. Siellä minua kehoitettiin hakemaan lennonjohtajaksi, hain ja pääsin. Kun olin Malmilla lennonjohtajana 1989-1990 aloitin helikopteri-ammattilentäjäkurssin. Samaan aikaan siirryin Helsinki-Vantaalle lennonjohtajaksi. Kopterikurssimme päättyi 1992 jolloin sain satunnaisia hekokeikkoja silloisesta Copter Actionista. Siellä Malmilla tapasin myös tulevan aviomieheni, Kari Ljungbergin. Yhdessä (minä toki pienessä sivuroolissa) omistimme Copterlineä, toimisto ja halli huoltoineen oli siellä 36:n kynnyksen länsipuolella. Tytär on kanssa lorvinut vaippaikäisestä alkaen paljon mukanani siellä. Malmilla olen solminut muitakin minulle erittäin tärkeitä ihmissuhteita, sieltä on löytynyt ihania ystäviä jotka kulkevat edelleen mukanani elämässä jakamassa elämän ilot ja surut. Minulla oli ilo kokea Malmilla sen huippuvuodet, kuinka huumaavia olivatkaan ne kesäillat -89 ja -90 kun liikennettä oli ihan älyttömästi!
Olen vuosien varrella kouluttanut monia uusia lentäjiä Malmin kentokouluissa mm. lentosääntöjen ihmeelliseen maailmaan. Malmin legendaariset pikkujoulut eivät ole löytäneet voittajaansa vieläkään. Tässä pieni pintaraapaisu siihen, kuinka merkittävä osa Malmilla on ollut minun elämääni ja siihen, miksikä tämä elo on muodostunut.
Astuin elämäni ensimmäisen kerran lentokoneeseen Malmin lentokentällä 1982. Kone nousi 600 metriin ja sen jälkeen hyppymestari heitti pokan pihalle yksi kerrallaan. Malmin kentästä tuli paikka, jossa vietin vuosien ajan lähes kaiken vapaa-aikani muiden hyppääjien kanssa- myös tymäpäivinä.
Eräänä kevättalven päivänä sain hypätä neuvostoliittolaisesta AN-2:sta ja myös helikopterin kyydissä kentältä on noustu hyppytarkoituksessa.
Kerran nousin Malmilta hinattuna purjekoneessa istuen - siirtolento Nummelaan. Ensimmäinen yksinlento Piper PA-28 Cherokeella toteutui niin ikään Malmilta, vaikka harrastukseni kotikenttä tuolloin oli Helsinki- Vantaa. Myöhemmin A2-lentäjänä sain kokea miltä tuntuu, kun poka häipyy kesken lennon. Yksi niistä kerroista suuntautui Vierumäen ylle. Siellä oli alkamassa lasten jalkapalloleiri ja sain pudottaa heille valmentajan jalkapallo kainalossaan.
